Olen ollut joulun jälkeen jatkuvasti sairaana, ihan tavallisesti vilustuneena. Selittelen sillä ainaista huonoa omaatuntoa, ettei työ ole edennyt sen enempää. Olen kuitenkin huomannut tekeväni usein paremmin töitä, kun olen vähän kipeänä.

Kai se on niin, että kun olen terve, lamaannun sen edessä, että nyt olis oltava tehokas ja saatava aikaan. Kun olen sairas enkä voi odottaa itseltäni paljoa, niin kannettavaan tarttuminen palkitsee enemmän, eikä tunnu velvollisuudelta. Sitten olen ylpeä, että vilustumisesta huolimatta sain jotain aikaan.

Sitäpaitsi lievä flussa aiheuttaa pelon, että saatan piakkoin olla kokonaan kykenemätön työskentelyyn, joten on saatava jotain "varastoon".

Taistelen tätä työn edessä lamaantumista vastaan tekemällä suunnitelmia ja osatavoitteita. Joskus se auttaa. Joskus tuntuu että mua ei saa työskentelemään ei sitten mikään.

Kai se perusongelma on yhä pari vuotta sitten hankittu uupumustila ja vaatimukset itseä kohtaan, jotka ei ota sitä huomioon. Siitä sitten uuvun lisää. Tästä kierteestä on pakko päästä irti.