Poika oli koko viime viikon sairaana ja tällä viikolla ehti olla peräti puoli päivää päiväkodissa, kun taas soitettiin, että kuumetta on. Ei mitään toivoa, että pääsisi päivähoitoon ennen ensi viikkoa. Olen kannellut sitä pitkin asuntoa. Kuume on kova, parasetamoli auttaa vain hetken. Tekisi mieli vaan laittaa lisää suppoa... Nyt se nukkuu omassa sängyssään päiväunia, ekaa kertaa koko viikolla.

Onhan se ihan kiva, että mies on valmis jakamaan lastenhoitovastuun, mutta jos sillä on ensimmäisellä viikolla delegaatio-ohjelman valmistelu ja toisella se delegaatio vieraana, niin eipä se paljoa lohduta. Jotenkin katkeroittaa, että lapsen sairastelu ajoittuu aina siten, että mies on joko työmatkalla tai sillä on töissä erikoistilanne.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että omat työni seisovat jo toista viikkoa. On varmaan siirrettävä ensimmäisten lukujen palautuspäivää. Ottaa ihan sikana päähän, että heti ensimmäinen deadline menee metsään!

Ja mikä pahinta: alan olla taas ulkona analyysista, ja se tarkoittaa että lisää aikaa menee uudelleen sisään pääsyyn.