Viikonloppuna keskivartaloon ilmestyi kutiavia läikkiä ja tänään lääkärillä se selvisi harmittomaksi, vain kiusalliseksi ihosairaudeksi. Sen ensimmäisessä vaiheessa on vain yksi läiskä ja väsymystä. Minullakin oli tuo kuiva ja kutiava läiskä, mutta ajattelin sen olevan vain kuivan ihoni normaalia temppuilua, enkä tietenkään tullut ajatelleeksi olevani jotenkin sairas. Toisessa vaiheessa läiskät leviää koko vartaloon, mutta väsymys helpottaa.

Olo on kuin puhdistuneella. En saanut viime viikolla mitään aikaiseksi, koska olin sairas. En siis ollut laiska, enkä edes psyykkisesti sairas, vaan ihan "oikeasti" sairas!

Tämän selityksen paras puoli on, että siitä voi tehdä julkisen. Vaikka bussissa tai muuten julkisuudessa voisin selittää kaverille, miten on tämä ihme tauti ja miten veteläksi se ekalla viikolla veti. Tai siis ainakin minä voisin. Uupumuksestani sen sijaan puhun vain harvoille ja valituille (tai anonyymisti, niin kuin täällä :) ). Psyyken puolen jutut on niin henkilökohtaisia. En halua puhua niistä kaikille niillekään, joiden olisi syytä tietää.

Viikonloppuna käynyt anoppini esimerkiksi puhui taas poikani vauva-ajan joistakin ongelmista. Itkeskelin sitten seuraavana päivänä kun kaikki tuli taas mieleen. En ole kertonut hänelle uupumuksesta enkä siitä miten traumaattinen koko vauva-aika oli minulle. Sovittiin nyt miehen kanssa, että hän kertoo äidilleen sen mikä on tarpeen ja pyytää, ettei hän ottaisi näitä asioita enää puheeksi minun kanssani. Anopilla ei varmasti ole aavistustakaan mitä minun aina rauhallisen ja asiallisen ulkokuoreni alla tapahtuukaan!