Osoittautui, että korjauslukijaksi lupautunut ystäväni ei ennätä tekemään korjauksia käyttökelpoisessa ajassa. Halusin antaa hänelle mahdollisuuden, ja työt on siksi seisoneet jo viikkotolkulla. Minun kannaltani aivan liian epäluotettavaa.

Tämä oli jo toinen kerta, kun yritin hankkia väikkäriin apua tutulta, olisin maksanut palkkaakin. Molemmat yritykset kaatuivat siihen, ettei ystävä vain saanut hommaa tehtyä. Harmittavinta asiassa on, että molemmat olisivat olleet tosi hyviä! Ja osapäivätöissä niillä olisi periaatteessa ollut siihen mahdollisuuskin.

Nyt olen sitten kuitenkin valjastanut mieheni tekemään kielikorjauksia. Se on vähän ikävää, kun silläkin on oma kokopäivätyönsä, ja kyse on kuitenkin aikamoisesta määrästä tekstiä: yhteensä noin 500 sivua tämän vuoden aikana. Toivottavasti saan jonkun toisen tekemään edes osan. Pitää kyllä kiristää sitova lupaus siitä, mihin mennessä valmista tulee olla.

Harmoniariippuvainen kun olen, selvitin molemmat tapaukset suuttumatta ja sovulla. Olen varmaan liian kiltti työnantajaksi.