Mistä tulee kokemani paine saada väitöskirja valmiiksi pian? Siinäpä hyvä kysymys, jonka kommentoijat ovat minulle esittäneet.

Yliopistolle on aivan se ja sama valmistunko nyt, vuoden tai kahden päästä. Paineelle on kuitenkin kaksi konkreettista syytä. Ensinnäkin stipendi loppuu tammikuun lopussa ja toisekseen mieheni haluaisi väitöskirjan valmistuvan - varsinkin jos sille ei ole rahoitusta.

Kumpikin näistä syistä saa kuitenkin lievennystä. Stipendiä saatetaan jatkaa neljännelle vuodelle, mahdollisuudet on kai aika hyvät. Ja mies ei ole hoputtanut minua enää pitkään aikaan.

Itseasiassa hän totesi joku aika sitten, että tämä on ollut meidän perheelle hyvää aikaa. Stipendin vuoksi meillä on ollut rahaa enemmän kuin koskaan ennen. Ja minun itsenäinen työskentelyni on mahdollistanut pojan hoidossa joustavuuden, joka ei oikein missään muussa työssä olisi mahdollinen. Yksi lisävuosi jatko-opiskeluja ei siis olisi mitenkään paha juttu.

Koko ahdistus valmistumisesta ei siis selity konkreettisilla toisilla tai ulkoisilla rajoilla. Konkreettisten toisten sijaan minua taitaakin ahdistaa jonkinlainen "sisäistetty toinen", joka katsoo CV:täni kriittisen työnantajan silmin. Ja se sisäistetty toinen sanoo: "35-vuotias tohtori eikä mitään työkokemusta! Ulos täältä!" Pelkään siis, että pitkä aika jatko-opiskelijana vie minut ulos työelämästä.

Tai ehkä kysessä ei olekaan sisäistetty toinen, vaan "ulkoistettu minä". Kuvittelen siis muitten katsovan tekemisiäni yhtä kriittisesti kuin itse teen, vaikkei se totta olisikaan.

Siinäpä tehokas kritiikin kiertokulku! Ja mies ja ystävät ihmettelee vierestä, mistä ihmeestä kummalliset käsitykseni revin.