Lomalta palattuani olen edennyt väikkärin kanssa hyvin - kunhan vain olen saanut aloitetuksi. Tähän mennessä se ei ole onnistunut ennen puolta päivää. Miten paljon olisinkaan saanut aikaiseksi, jos olisin aloittanut yhdeksältä?

Kirjoittamisen aloittaminen on yksi kirjoittamisen vaikeimpia asioita. Tässä väitöskirjan tekijä on verrattavissa kirjailijoihin ja muihin taiteilijoihin. Luova työ mikä luova työ. Vain harva voi istua milloin vaan tietokoneen ääreen ja alkaa suoraan kirjoittaa.

Menestystiimi-toverini kirjoitti väitöskirjaansa yhteen ja sanoi, että hänen täytyy vain pakottaa itsensä aloittamaan. "Pakottaa" ei ole liioittelua. Tietokoneelle meneminen voi tuntua melkein fyysiseltä tuskalta.

Tämä toveri on kuitenkin luonnontieteilijä, jolta kirjoittamiseen meni kolme kuukautta. Me vuositolkulla kirjoittajat joudumme keksimään muita strategioita kuin silkan itsensä pakottamisen. Kokeilin sitä kyllä itsekin, mutta pidemmän päälle pakottaminen vie liian paljon voimia. Ja niitähän minulla ei ole tarpeeksi muutenkaan.

Parempi kuin pakko, on löytää jokin kanava, joka johdattaa työntekoon. Taannoinen psykologi kysyi, mitä sitten teen, sen sijaan että kirjoitan. Sanoin siivoavani. Tämä olikin hänen mielestään erinomainen ajatus. Varsinkin kirjoituspöydän järjestely on oiva tapa virittäytyä kirjoittamiseen. Hänen mukaansa monet taiteilijat tekevät juuri näin.

Normaalissa tilanteessa riittääkin, kun järjestelen vähän pöytää, haen kahvin ja pelaan yhden tietokone-pasianssin. Tähän menee yhteensä noin puoli tuntia, ja sitten voin aloittaa.

Pitempiaikaisen uupumuksen myötä nämä rituaalit eivät kuitenkaan aina ole riittäneet - tai niihinkin olisi pitänyt pakottaa itsensä, jolloin tulos olisi ollut sama.

Niinpä päätän aina aamulla ensimmäiseksi katsoa meilit, facebookin ja vuodatuksen, vaikka tiedän, että sille tielle sitten jään. Jospa asian ääneen sanominen auttaisi luopumaan siitä.

- - - Lisäys 11.9.2009

Kun sitten vihdoin yhden hukatun aamupäivän jälkeen sain itseni työkoneelle, eteni työn alla ollut luku sisällöllisesti ison askeleen eteenpäin. Tämä koneelle menemättömyys näyttää olevan minun tapani jumittaa. Toisilla jumittaa niin, että ne istuu tekstin edessä eikä saa kirjoitettua. Minä jumitan niin, etten pääse edes koneelle.