"Kuka ihmisten kuningas on tunteidensa valtias?

Kuka viisauden rakastaja rakkautensa ruhtinas?

Ei yksikään." 

Kertosäe CMX:n kappaleesta on seurannut minua jo jonkin aikaa - ja itkettänyt moneen kertaan, kuinkas muuten. Luen sitä tietenkin uupumukseni läpi.

Ensin teksti tuntui katkeralta. Vaikka meillä olisi mitä resursseja, valtaa ja viisautta, voi uupumus, masennus tai onneton rakkaus yllättää meidät milloin vaan. Rämmimme kaikki loputtomassa suossa eikä minulla ole mitään toivoa saada tunteitani aisoihin.

Sitten teksti alkoi kuitenkin tuntua lohdulliselta. Kukapa olisi tosiaan tunteidensa valtias, vaikka olisi miten mahtava ihmisten kuningas. Kukapa voisi hallita rakkautta? Sitä ei voi meiltä ihmisiltä odottaa, en minäkään itseltäni. Voimme lempeästi hyväksyä oman heikkoutemme - jos vain osaamme.

Ja karjua olomme helpotukseksi: Ei yksikää-ä-ää-ä-ään, ei yksikää-ä-ää-ä-ään...