Olen jo pitkään leikkinyt ajatuksella, josko alkaisi ryyppäämään. Eikös ne alkoholistit juo, koska se turruttaa tunteet ja juomalla välttyy kohtaamasta muita ongelmiaan? Kuulostaa minusta erittäin lupaavalta!

Männä iltana kävin tuumasta toimeen riideltyäni miehen kanssa. Riita oli kai objektiivisesti ottaen pikkuasiasta, mutta en kestä riitelemistä. En kestä sitä, miten jokainen ristiriita miehen kanssa imee minusta sen vähäisenkin energian. En kestä sitä, että riita raapaisee sellaisten tunteiden pintaa, joita en halua enkä jaksa nyt käsitellä. Enkä kestä sitä, etten kestä riitelemistä, koska se tekee minut hampaattomaksi.

Siispä avasin punaviinipullon kun poika nukahti ja mies oli lähtenyt treeneihin. Ensimmäisen lasillisen jälkeen kaikki tuntui vielä pahemmalta. (Tämä onkin minulle tuttu vaikutus, jonka vuoksi en tähän asti ole ns. juonut suruuni.) Annoin viinille kuitenkin toisen mahdollisuuden ja toisen lasillien jälkeen ilmeni kuin ilmenikin tuo toivottu vaikutus: ei tuntunut enää niin pahalta. Alkoholi tosiaankin turrutti, niin että tunteiden intensiivisyys väheni. Kaikki ei tuntunut enää niin pahalta, koska mikään ei tuntunut enää niin tärkeältä.

Ilta kului uhmakkaasti ja rattoisasti sitcomia katsellen ja päättyi vielä mahtavaan seksiin hieman ihmettelevän mutta juomiseni herättämät mahdolliset muut tunteet peittävän miehen kanssa. Aamulla ei ollut edes krapula.

- - - Lisäys 12.10.2009

Juominen jäi ainutkertaiseksi kokeiluksi. Ei ole tehnyt enää mieli. Mutta olen vieläkin vähän ihmeissäni, miten hyvin se lyhyellä tähtäimellä toimi!