Nyt se on sitten sanottu minulle suoraan: CV:ni viittaa selkeästi tieteelliselle uralle, ja olen toivottoman ylipätevä työhön, johon kuuluu koordinaatiotehtäviä, tapahtumien järjestämistä, tiedotusta ja hallinnollisia tehtäviä. Hakemaani paikkaan vaadittiin korkeakoulututkintoa, se minulla on. Ja kaksi vuotta työkokemusta. Se puolivalmis väikkärikö minut siis ylipätevöittää? Vai haluaako ne jonkun jolla oli koulussa huonommat numerot?

Selittelin siinä sitten, miksi haen tämmöistä työtä, enkä jotain vaativampaa. Onhan minulle selityksiä, esimerkiksi muuttuneista ammattitoiveista. Ne olivat jopa niin hyviä, että he kutsuivat minua retorisesti poikkeuksellisen taitavaksi.

Kahta tärkeintä syytä paikan hakuun en kuitenkaan voinut sanoa, nimittäin

1.) en onnistu pääsemään täällä tieteellisille työmarkkinoille

2.) psyykkinen terveyteni ei tällä hetkellä riitä väitöskirjan tekoon eikä muuhunkaan oikeasti vaativaan työhön

Sainpahan samalla hyvän vaikutelman siitä, miten väitöskirjan keskeyttäminen otettaisiin vastaan: täydellä ymmärtämättömyydellä.

Taas kerran toivon, että olisin tullut oikeasti sairaaksi. Että voisin sanoa keskeyttäneeni väitöskirjan vakavan sairauden vuoksi. Mutta ei. Olen akateemisen älykkyyteni loukussa. Psyykkiselle hyvinvoinnilleni olisi ehdottoman tärkeää löytää vähemmän vaativa ja kuormittava työ, mutta jopa tavallisten korkeakoulutettujen työpaikkojen hakijana olen siis epäuskottava, koska "liian hyvä". Liian huono tieteelle, liian hyvä muuhun. Siis työhön kelpaamaton.