Ihmeellistä, miten elämä itse joskus kirjoittaa tarinoita, ohi sen mitä me ihmiset aiomme.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen tammikuussa, ajatuksena kirjata ylös tämä vuosi. Tarinan piti olla jotain sen suuntaista kuin "vaikeuksien kautta voittoon". Tai ehkä "viimehetken pelastuminen".  Tarina kesti tismallen sen aiotun yhden vuoden, mutta siitä tuli käänne- ja elämänmuutostarina.

Käänteen ja elämänmuutoksen voi tarinoittaa kahdella tavalla: tämä voi olla tarina epäonnistumisesta tai tarina emansipaatiosta. Tällä hetkellä taistelen kovasti pitääkseni kiinni jälkimmäisen versoista, jotka etsivät paikkaansa epäonnistumisen tunteiden myrskyssä.

Minä elin kauan tavalla, joka ei (enää) vastannut sitä, mitä elämältä haluan. Nyt olen vastoin kaikkia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia odotuksia irtautumassa siitä. Tulevaisuus on avoin ja epävarma, mutta siihen sisältyy lupaus paremmasta, koska omemmasta elämästä. Tämän vapautumisen tarinan kertominen on voimauttavaa, mutta pelko jää. Pelko että alulla oleva uusi tarinani on tragedia.