Blogini uusi lukija kommentoi, että blogipohjani on aika masentunut. Minä vastasin, että tämä onkin masentunut blogi.

Katselin nyt vanhoja kirjoituksia ja muistelin, missä mielentilassa niitä kirjoitin. Sitten katselin uudempia kirjoituksia. Kun mukaan ottaa vielä ne ideat, joita tälle hetkellä blogia varten kypsyttelen, ei blogini ole enää ollenkaan niin masentunut kuin ennen. Minä en ole ollenkaan niin masentunut kuin ennen.

Aloitin blogin tammikuussa, arvaamatta, että olin luisumassa koko uupumuskauden pahimpaan takapakkisuohon. Näin jälkikäteen ajatellen ei minusta helmi-, maalis- ja huhtikuussa ollut oikein mihinkään. On aika hienoa, miten touko-, kesä- ja heinäkuussa olen kivunnut ylöspäin.

Tällä hetkellä tunnen olevani kotonani tässä elämässä. Minulla on uusia suunnitelmia kotimaahan palaamiseksi, mutta ne eivät ahdista. Enkä tunne kauheaa ristivetoa siitä, missä haluan olla.

Täällä on hyvä. Siellä on hyvä. Katsotaan mitä elämä ensi vuoden aikana tuo. (Siis muuta kuin valmistuvan väikkärin - toivottavasti.)