Viimeistelen toista analyysilukua, joten jouduin myös "lempipuuhaani" - lähdeviitteiden tarkastukseen.

Minä opin nopeasti ja osaan liittää uuden oppimani hyvin nopeasti siihen, mitä olen aiemmin tiennyt. Tämähän on sinänsä hieno asia, mutta valitettavasti tuon prosessin aikana tahtoo säännönmukaisesti hävitä, mistä kyseinen uusi ajatus oikein oli peräisin. Integroin sen suvereenisti omakseni.

Monessa muussa ammatissa tällä ei olisi mitään väliä, mutta tutkijalle se on oikea ongelma. Enhän voi laittaa omiin nimiini mitään, jonka joku toinen on jo keksinyt! Niinpä minun täytyy käyttää lähteitä nurinkurisesti, väärinpäin: ensin kirjoitan mitä kirjoitan, sitten etsin, kuka sellaista olisi aiemmin sanonut.

Pahinta on, että ajatukset ovat monesti esim. luennoilta, jolloin mahdollisuus pätevän lähteen löytämiseen on ikuisesti menetetty. Enhän saa edes itse selvää muistiinpanoistani, mikäli sen oikean luennon jostain vuosien takaa edes bongaisin.

Viitetuskaan olen kehittänyt joitakin kikkoja:

- Viittaus ajatukseen yleisenä kysymyksenä, jolloin voi viitata muodossa "ks. esim. x.x" siihen ainoaan teokseen, jota on lukenut. Säästää kahlaamasta koko aihetta koskevaa keskustelua ja useampia lähteitä.

- Ajatuksen muotoilu niin yleiseen muotoon, että sen voi myydä sosiologisena "common place" -ajatuksena

(No nämä menettelee vielä, mutta käytössä on vielä vähän vilpillisempiäkin kikkoja:)

- Sekundaarikirjallisuuden perusteella originaalilähteeseen viittaaminen. Hyvän kokoelma-artikkelin löytäminen on tässä suhteessa kuin lottovoitto!

- Tieteenalan perusteoksiin viittaaminen edes näkemättä niitä, koska voi olla varma että niissä käsitellään perusteemat

- Edellisten uskottavuutta voi lisätä niin, että katsoo netistä alkuperäiskirjan sisällysluettelon ja lisää viitteeseen passelin näköisen luvun sivunumerot.

- Ja viitebongarin paras ystävä on kirjojen lopusta löytyvä aihesanaluettelo, joka koko kirjaa lukematta ohjaa täsmänä vain niille sivuille, joita tarvitsee. Itku ja hammastenkiristys jos se tärkeästä opuksesta puuttuu!

Ja aivan lopuksi käyn tekstin vielä läpi ja kylmästi poistan kaikki kohdat, joihin en kohtuullisella vaivalla löytänyt viitettä. Et Voilá - taas on yksi tieteellinen teksti nähnyt päivänvalon!