Aamiaispöydässä:

Minä: Mulla on jotenkin latentisti oksettava olo.

Mies: Raskaana?

Minä: No miten muka? Varmaan vaan verensokeri alhaalla.

(mussutusta)

Minä: Just nyt olis kyllä tosi huono väli tulla raskaaksi, kun väikkäristä jäis vaan loppu roikkumaan.

Mies: Mutta siis joulusta lähtien vois jo alkaa yrittää! (iskee silmää)

Minä: Joo joo! Ei taitais riittää vielä sillonkaan!

(Parin päivän päästä)

Minä (ajattelee): Mutta kun analyysi on valmis, niin sillon periaattessa vois jättää ehkäisyn pois. Siinä jäis joka tapauksessa vähintään reilu puoli vuotta aikaa saada kirjoitushommat loppuun. Jos kuulustelu meniskin synnytyksen jälkeiseen aikaan, niin se ei haittais mitään. Pääasia että kirjoittaminen olis siihen mennessä ohi. Mutta miehelle en kyllä sano mitään. Se vain toivoisi liikaa ja pettyisi, jos en sitten olekaan siihen valmis. Täähän on vaan ajatus. Ei lupaus.